Vielä jatkuvuusteorioista
Jaakko Häkkinen
(27.1.2006)
Elämme jatkuvuusteorioiden luvattua aikaa: arkeologiseen ja/tai geneettiseen jatkuvuuteen vedoten
yhä lukuisampi joukko tutkijoita argumentoi myös kielellisen jatkuvuuden puolesta. Valitettavasti vain
arkeologinen jatkuvuus ei todellisuudessa vastaa kielellistä jatkuvuutta.
Seuraavassa etsin syitä jatkuvuusteorioiden suosiolle.
Jatkuvuusteorioiden kohdalla on huomionarvoista, että ne ovat pääasiassa sellaisten arkeologien
rakennelmia, joilla ei ole juurikaan kielellisten realiteettien tuntemusta. Ehkä parhaan esimerkin
tästä tarjoaa Mario Alinei, joka Paleoliittisen
Jatkuvuusteoriansa kautta hyökkää perinteisen indoeurooppalaisen kielen leviämistä koskevan
teorian kimppuun.
Paitsi että Alinein käsitykset perinteisestä teoriasta näyttävät olevan pahasti ajastaan jäljessä
ja lisäksi sangen mustavalkoisia. Niinpä Alinei hyökkää Kurgaaniteoriaa vastaan näin:
"Vaikka monet indoeuropeistit ovat haluttomia sitä myöntämään, tällainen ajoitus, kuten myös
sen taustalla oleva skenaario, voidaan nyt hylätä perusteettomana. Arkeologian viimeisten kolmenkymmenen
vuoden aikana keräämä todistusaineisto todistaa, ettei Euroopassa ole havaittavissa minkääänlaisia
suurimittaisia invaasioita, ja keskeytymätön jatkuvuus ulottuu useimmista kupari- ja pronssikauden
kulttuureista neoliittiseen kauteen, ja useimmista neoliittisista kulttuureista mesoliittiseen ja
myöhäispaleoliittiseen kauteen."
Kuinka ollakaan, nykyinen kurgaaniteoria (jonka mukaan indoeurooppalaista kieltä puhuttiin alun perin
Mustanmeren pohjoispuolisilla aroilla neljännellä vuosituhannella eaa.) ei liity oikeastaan mitenkään
sotaisiin invaasioihin eikä joukkomuuttoihin tai kansainvaelluksiin. Kyse on oikeastaan vain
kielenvaihdosta: alkuperäiset eurooppalaiset omaksuivat uuden, indoeurooppalaisen kielen.
Nykyään tiedetään, että kielenvaihto on hyvin tavallinen ilmiö, eikä siihen suinkaan aina liity
massiivista geneettistä tai kulttuurista vaikutusta. Tämä on välittömästi selvää jo kun tarkastellaan
ekspansiivisten kielikuntien geneettistä diversiteettiä: ei ole olemassa mitään yhteistä uralilaista
tai indoeurooppalaista "rotua" - näihin kielikuntiin kuuluvia kieliä puhuvat väestöt ovat fyysisesti ja
geneettisesti heterogeenisiä. Tällainen diversiteetti selittyy ainoastaan olettamalla, että kielenvaihtoon
ei ole liittynyt laajamittaista geenivirtaa.
Tilanne on aivan vastaava myös arkeologisessa yhteydessä. Kuten olen muissa kirjoituksissani
esittänyt, arkeologinen jatkuvuus on ilmeinen osapuilleen kaikkialla. On myös selvää, kun puhutaan
niinkin laajoista alueista kuin uralilaisen ja indoeurooppalaisen kielikunnan kohdalla, että kielikuntiin
luettavat kulttuurit ovat hyvin erilaisia: nehän ovat kukin paikallisen kehityksen tulosta, kuten
jatkuvuutta painottavat arkeologit argumentoivat. Tämäkin seikka voidaan selittää ainoastaan
olettamalla, ettei kielenvaihtoon ole liittynyt laajamittaista kulttuurivirtaa.
Kieli näyttääkin oikeastaan olevan jonkinlainen kelluva tekijä, ainakin siinä mielessä että kielellinen
ekspansio voi toteutua jopa ilman geneettisiä tai kulttuurisia jälkiä. Väestöt voivat siis teoriassa säilyttää
alkuperäisen geeniperimänsä ja kulttuurinsa ja silti vaihtaa kielensä uuteen.
Käytännössä kuitenkin kielen leviämisen toisenkielisen väestön keskuuteen selittää prestiisiasema,
vaikka emme voikaan sen paremmin ennustaa kuin taannustaakaan sitä, mikä tekijä kulloinkin
tämän prestiisin aiheuttaa. Niinpä voimme vain arvailla, mitkä ovat todelliset syyt indoeurooppalaisen
ja uralilaisen ekspansion takana. Silti faktana pysyy, että nämä ekspansiot ovat kiistatta tapahtuneet,
minkä osoittaa jo silmäys Euraasian kielikarttaan. Prestiisin saattaa aiheuttaa jokin esineelliseen
kulttuuriin liittyvä keksintö, jolloin kielenvaihdosta voidaan katsoa jäävän jälkiä arkeologiseen aineistoon.
Tiivistäen voidaan sanoa, että kielentutkijoiden puhuessa kielen ekspansiosta (eli kielen leviämisestä
laajemmalle alueelle) he eivät puhu invaasioista tai massamigraatioista. Luonnollisestikin menneisyydessä
on saattanut tapahtua tällaisia väestöliikkeitä, mutta kielellinen ekspansio ei missään nimessä edellytä niitä.
Tästä syystä agumentilla, ettei jollakin alueella ole merkkejä invaasioista tai massamigraatioista,
ei ole minkäänlaista vaikutusta teorioihin kielen ekspansiosta - kyseessä ei siis ole vasta-argumentti.
Niin kauan kuin teoriat kielten ekspansioista perustuvat kielelliselle todistusaineistolle, niitä ei
voida kumota arkeologisella todistusaineistolla.
Tämä ilmeinen seikka on jäänyt havaitsematta Alineilta ja kaikilta muiltakin tutkijoilta,
jotka tekevät päätelmiä kielestä muiden tieteenalojen kuin kielitieteen keinoin.
Takaisin pääsivulle
|