Monitieteisyyttäkö?
Jaakko Häkkinen
(30.9.2007)
Tieteenmetodologiset luokat
On yleisesti (ja kirjoittajalle erityisesti) jäänyt jokseenkin epäselväksi, mihin
tieteenmetodologiseen luokkaan alkuperätutkimus kuuluu. Seuraavassa tarkastelen asiaa
englanninkielisestä Wikipediasta löytämiäni nimityksiä ja luonnehdintoja vastaan.
Alkuperätutkimuksesta tai juurtenetsinnästä on yleisimmin käytetty luonnehdintoja
monitieteinen (multidisciplinary) tai tieteidenvälinen (interdisciplinary).
Yleisimmän määritelmän mukaan näiden erona on, että monitieteisessä tutkimuksessa tieteenalat
lähestyvät tutkimuskohdetta kukin oman metodinsa kautta, kun taas tieteidenvälisessä
tutkimuksessa eri alojen tutkijoiden yhteinen ymmärrys yhdistää eri metodien näkökulman
uudeksi kokonaisuudeksi.
Siksi ehdottaisinkin termin interdisciplinarity suomentamista sanalla yhteistieteinen:
yhdenmukaisuuden nimissä yhdyssanan loppuosana pitäisi olla -tieteinen, ja myös sanan
merkitys hahmottuisi näin helpommin asiaa ennestään tuntemattomille. Yhteistieteisyys myös
erottuisi selvemmin monitieteisyydestä: ensimmäinen ymmärtyy yhtenäiseksi, jälkimmäinen
hajanaiseksi.
Muita luokkia ovat poikkitieteisyys (crossdisciplinarity; suomennos vakiintunut),
jossa kohdetta tutkitaan tavallisesta poikkeavasta näkökulmasta ja uuden tieteenalan
menetelmin (esim. musiikin fysiikka), ja ylitieteisyys (transdisciplinarity; oma
suomennosehdotukseni), jossa kohdetta voidaan ymmärtää ja kokonaiskäsitys siitä muodostaa
vain monen tieteenalan yhteisin ponnistuksin (esim. etnografia). Lopuksi on vielä mainittava
epätieteisyys (non-disciplinarity), joka eroaa diletantismista lähinnä siinä, että
tutkija on tietoinen valinnastaan toimia tieteenalan vakiintuneiden menetelmien ulkopuolella.
Kalevi Wiikin menetelmä
Katsokaamme sitten, kuinka esimerkiksi Kalevi Wiikin menetelmä sijoittuu tähän kenttään.
Wiik itse esittelee menetelmänsä näin:
"Mihin perustuu se, että kahdesta edellä esitellystä
kysymyksestä toiseen löydetään vastaus geenien perusteella ja toiseen kielen perusteella?
Ero perustuu selvästi aikaan: toisessa tapauksessa on puhe paljon kaukaisemmasta
menneisyydestä kuin toisessa. Nyrkkisääntö näyttää olevan se, että genetiikka on parempi
menetelmä ajallisesti etäisten asioiden selvittämiseen, kielentutkimus on parempi
lähimenneisyyden asioita selvitettäessä."
(Suomalaisten juuret, 2004: 16)
Tämän perusteella ensimmäisenä tulee mieleen Wiikin menetelmän tulkitseminen
monitieteiseksi: hänhän puhuu kahdesta eri tieteenalasta, genetiikasta ja
kielitieteestä. Kuitenkin Wiik olettaa, että kielellisestä menneisyydestä voidaan tehdä
päätelmiä muiden tieteenalojen kuin kielitieteen (tässä genetiikan) keinoin.
Monitieteisyyden lokerosta, jossa tieteenalat säilyttävät omat reviirirajansa, siirrytään
siis johonkin toiseen lokeroon - mutta mihin suuntaan?
Wiikin menetelmä ei ole poikkitieteinen, koska hän ei tutki kielen genetiikkaa. Eli Wiik
ei ainakaan eksplisiittisesti väitä, että kieli automaattisesti periytyisi jonkin geenin
mukana. Wiikin menetelmä ei ole myöskään yhteistieteinen, koska kyseessä ei ole eri
alojen tutkijoiden yhteisyritys jonkin kohteen valaisemiseksi. Niinpä jäljelle näyttäisi jäävän
ylitieteisyys: rajat tieteenalojen väliltä häivytetään, ja luodaan uusi kattava kokonaisuus.
Tätä tulkintaa tukee se, että Wiik selvästi hahmottaa alkuperän yhtenä kokonaisuutena.
Muut samoin hahmottavat puhuvat arkeogeneettisestä metodista (Colin Renfrew, Pauli Saukkonen).
Onko Wiikin menetelmä siis ylitieteinen? Vain sillä ehdolla, että se ylipäätään on "tieteinen"
eli tieteellinen. Olen toisaalla käsitellyt aihetta ja päätynyt siihen tulokseen, että Wiikin
menetelmä on virheellinen: siinä ohitetaan kaikki se, mitä tieteellinen tutkimus on saanut
selville, ja tukeudutaan menetelmään, joka ei ole luotettava eikä tieteellisesti uskottava.
Niinpä Wiikin menetelmä putoaakin epätieteisyyden lokeroon: tällainen "tutkija" on
tietoisesti ja vapaaehtoisesti luopunut tieteellisesti uskottavien menetelmien käytöstä.
Kuinka sitten epätieteisyys suhtautuu näennäistieteisyyteen, kuten vaikkapa älykkään
suunnittelun teoriaan (ID)? En tiedä. Eräs ero voisi olla, että maalaisjärjelläkin voi
aavistella, että näennäistieteessä on jotain vialla: ero tieteelliseen käsitykseen on
siinä määrin suuri. Toisaalta jako voitaisiin tehdä niinkin, että epätieteisyys olisikin
rajoiltaan epämääräinen kattokäsite, joka jakautuisi näennäistieteisyyteen (kreationismi)
ja ohitieteisyyteen (virheelliseksi osoitettu tiede).
Tällaisessa jaottelussa Wiikin menetelmä kuuluisi ohitieteisyyden lokeroon. Siinä missä
näennäistieteisyyden suunta on tiedettä lähestyvä, on ohitieteisyyden suunta
tieteestä loittoneva. Eli älykkäässä suunnittelussa lähtökohdat ovat selvästikin
kaukana tieteestä, mutta argumentaation keinoin sitä pyritään tuomaan lähemmäs tiedettä;
Wiikin menetelmä puolestaan oli lähtökohtaisesti "mahdollista tiedettä", mutta siitä
osoitettujen virheiden vuoksi se on ajautunut yhä kauemmas tieteestä.
Tieteen piirteenä pidetään yleisesti itsekorjautuvuutta, kun sen sijaan näennäistiede ei
piittaa kritiikistä vaan perustuu uskoon. Tässä suhteessa Wiikin menetelmä on jo
näennäistiedettä: hän ei lainkaan piittaa menetelmiään kohtaan jo yli vuosikymmenen ajan
esitetystä kritiikistä vaan käyttäytyy jatkuvasti niin kuin minkäänlaista vaihtoehtoa
hänen menetelmälleen ei edes olisi olemassa. Wiikiläisyyttä voidaankin nimittää jopa lahkoksi,
koska sitä luonnehtii sokea usko ja piittaamattomuus argumenteista.
Määritelmä
Edellä olen määritellyt jatkumon, jossa tieteen ja näennäistieteen väliin
sijoittuu ohitieteisyys. Tieteen kenttä voidaan osaltaan jakaa tieteenmetodologisiin
luokkiin, jotka sijoittuvat kahteen pääjaksoon: tieteenalojen reviirit säilyvät
monitieteisyydessä, mutta ne ylitetään yhteistieteisyydessä,
ylitieteisyydessä ja poikkitieteisyydessä.
Ohitieteisyys on tutkijakohtaisesti väliaikainen luokka. Aika näyttää, palaavatko
esimerkiksi Colin Renfrew, Mario Alinei ja Pauli Saukkonen alkuperänäkemyksineen tästä
lokerosta takaisin tieteen kenttään, vai ajelehtivatko he yhä kauemmas näennäistieteisyyteen,
missä Kalevi Wiik jo heitä odottaa.
Takaisin pääsivulle
|