Pauli Saukkosen toisesta vastineesta

Jaakko Häkkinen
(31.1.2007)


Pauli Saukkonen vastasi Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 1 / 2007 vastineeseeni (TT 8 / 2006), jossa perustelin, miksi geneettinen jatkuvuus ei vastaa kielellistä jatkuvuutta.

Saukkonen aloittaa: "Jos hän [Häkkinen] ei tarkoita minun tarkoittavan jotain niin hölmöä, että geenilinja määrää tai predestinoi kielen, niin ajatus on täysin käsittämätön, sillä kunkin alueen kielihän on aina periytynyt jonkin geenilinjan tai joidenkin geenilinjojen (klaanien) kautta. Kieli ei ole voinut hypätä sinne ilman ihmisiä. Geneettinen jatkuvuus ja kielellinen jatkuvuus vastaavat tällöin toisiaan."

Olemme yhtä mieltä siitä, että kieli ei ole voinut levitä ilman ihmisiä; siinä suhteessa geneettinen ja kielellinen jatkuvuus tietysti vastaavat toisiaan. Se mitä minä olen kuitenkin yrittänyt korostaa, on se seikka, että tietyn geenilinjan jatkuvuus ei voi luotettavasti todistaa tietyn kielilinjan jatkuvuudesta. Eli vaikka kieli onkin levinnyt tietylle alueelle jonkin geenilinjan mukana, tämän geenilinjan identifioiminen on käytännössä arpapeliä silloin kun kielitieteen tuloksista ei saada tukea.

Saukkonen jatkaa: "Kokonaan toinen asia on taas se, mikä geenilinja tai mitkä geenilinjat kielellisen jatkumon ovat tuoneet ja milloin ja mistä. Sitä kirjani käsittelee, ja siinä ei ole kysymys todistamisesta vaan todennäköisyyksistä." Tämän perusteella näyttäisi siltä, että puhumme sentään samasta asiasta: kysymys on tietyn kielilinjan yhdistämisestä tiettyyn geenilinjaan - kuinka tämä voidaan luotettavasti tehdä?

Saukkonen jatkaa: "Häkkinen kieltää sen, että pronssikautinen vaihe "olisi ollut vain viimeinen aalto ja että uralinsukuisia kieliä olisi puhuttu laajalla alueella jo aikaisemmin". Vaikka tämä käsitys ei ole hänen omansa, voi tässä yhteydessä sanoa, että ei kai hän näin ollen sentään tarkoita sitä, että Volgan mutkassa jokin ryhmä 4000 vuotta sitten päätti tyhjästä keksiä kokonaan uuden kielikunnan, kantauralin!"

Saukkonen on ymmärtänyt oikein: en usko, että uralinsukuisia kieliä olisi puhuttu laajalla alueella ennen kuin kantaurali vasta pronssikauden kynnyksellä lähti leviämään Volgan mutkan tienoilta, koska sellaisesta ei ole minkäänlaisia kielellisiä todisteita. Myös sen hän on ymmärtänyt oikein, että en sentään tarkoita sitä, että Volgan mutkassa jokin ryhmä 4 000 vuotta sitten olisi tyhjästä keksinyt kantauralin: tietysti kantaurali jatkaa esiuralilaista kielellistä linjaa, jonka absoluuttinen alkupiste on ihmiskielen synnyn alkuhämärässä.

Saukkonen jatkaa: "Hän ei noteeraa lainkaan sitä, että valtavirta oli käynyt sinnekin vuosituhansia yksiselitteisesti etelän ja Ylä-Volgan suunnalta." Tiedän vallan hyvin, että arkeologisesti havaittavia kulttuurivaikutuksia on Volgan mutkaan tullut vuosituhansia mm. etelän ja Ylä-Volgan (eli lännen) suunnalta. Kulttuurivaikutuksen suunta ei kuitenkaan todista, että kieli olisi peräisin sieltä - muutenhan suomen kieli olisi peräisin Ruotsista, mistä vuosituhansien ajan maahamme on tullut erittäin voimakkaita kulttuurivaikutteita. Ja aivan kuten Ruotsin suunnasta on kulttuurivaikutusten mukana tullut runsaasti ensin vanhempia germaanisia ja sitten nuorempia skandinaavisia lainasanoja, voidaan olettaa etelän ja lännen suunnalta Volgan mutkaankin tulleen lainasanoja. Ja sattuukin olemaan niin, että Volgan mutkan eteläpuolella oletetaan puhutun arjalaisia kieliä ja länsipuolella arkaaista luoteisindoeurooppaa - molemmat kieliä, joista on jo hyvin varhaisessa vaiheessa lainattu sanoja uralilaisiin kieliin.

Tiivistäen voidaan sanoa, että kulttuurivaikutukset ovat epäilemättä kuljettaneet myös kielellistä ainesta - mutta toisin kuin Saukkonen näkyy ajattelevan, kyseessä ei kuitenkaan ole automaattisesti aina uuden kielen leviäminen, vaan useimmissa tapauksissa kyseessä on lainasanojen kulkeutuminen kielestä toiseen.

Saukkonen jatkaa: "Volgan mutkan kansa on joka tapauksessa kuulunut vahvasti vanhaan R1a-isälinjaan (tällä hetkellä 26-48 % miehistä) eikä vain uralilaiseen N3-isälinjaan (jossa osuus alueittain vaihdellen on 17-31 %). Pronssikauden aikaiseen vaellukseen perustuvat vanhat teoriat (J.R. Aspelin 1875) on jo aikaa sitten kumottu."

Kyllä, Volgan mutkassa on varmasti ollut tähän aikaan ainakin näitä kahta isälinjaa. Ja kyllä, suuria kansainvaelluksia pidetään epäuskottavina. En vain ymmärrä, mitä tekemistä näillä seikoilla on käsiteltävän aiheen kannalta; ilmeisesti Saukkosen mielestä nämä lauseet todistavat jotain, mutta mitä?

Saukkonen jatkaa: "Nämä samat isälinjat ovat edustettuina sekä Fennobaltiassa (yhteensä noin 70-prosenttisesti) että Volgan mutkan kielisukulaisilla mareilla ja mordvalaisilla (yhteensä 43-80-prosenttisesti). Nämä geenilinjat ovat yhteistä perua, ja alueiden suomalais-ugrilaiset kielet ovat yhteistä perua. Millä perusteella molempien alueiden kielet olisivat näiden geenilinjojen alkuasutuksen aikaan kuuluneet aivan eri alkuperää olevaan kielikuntaan? Mistä ja keiden muiden mukana se kielikunta olisi omaksuttu, kun kaikki muut mahdolliset geenilinjat - ellei tulevan tutkimuksen ikäys toisin tarkenna - ovat nuorempia?"

Molemmilla alueilla vanhat isälinjat ovat olleet R1a ja N3 ja molemmilla alueilla puhutaan nykyään uralilaista kieltä. Mitkä ovat vaihtoehdot? 1) Kummallakin alueella on aikaisemmin puhuttu aivan muita kieliä; 2) toisella alueella on puhuttu "aina" uralilaista kieltä ja toisella jotain muuta kieltä; 3) kummallakin alueella on "aina" puhuttu uralilaista kieltä. Kuinka voimme luotettavasti saada selville, mikä näistä vaihtoehdoista on oikea? Tarjolla on joko kielitieteen tuloksiin perustuva vastaus, jota itse kannatan, ja ns. geneettis-arkeologisen menetelmän vastaus, jota Saukkonen kannattaa. Tarkastellaanpa jälkimmäisen luotettavuutta.

Edellä käsittelin jo sitä seikkaa, että arkeologisesti havaittavat vaikutusaallot eivät suinkaan ole aina kuljettaneet mukanaan uutta kieltä, vaan yleisempää on yksittäisten lainasanojen kulkeutuminen. Vastineessani (TT 8 / 2006) käsittelin jo tarkemmin sitä, miksi geenilinjojen samuus ei todista kielellisestä samuudesta, joten toistan tässä vain pääkohdat: 1) toisella alueella on saattanut päästä voitolle R1a-linjan ja toisella N3-linjan kieli; 2) myös äitilinjat tulee ottaa huomioon mahdollisina kielilinjan kantajina; 3) samankin isälinjan mukana on voinut alkuasutusta myöhemmin levitä alueelle uusi kieli. Tähän kolmanteen kohtaan liittyykin seuraava kohta Saukkosen vastineessa:

"Sama kysymys koskee myös sitä vaihtoehtoa, että samoihin geenilinjoihin kuulunut myöhempi väestö vasta olisi omaksunut suomalais-ugrilaisen kielen ja levittänyt sitä kaikille näille alueille. Jossain vaiheessa vaikutteiden ketjua kielen olisi joka tapauksessa täytynyt tulla kokonaan muita geenilinjoja edustavilta. Keitä ne olisivat? Muut varteenotettavat geenilinjat ovat nimittäin tulleet lännestä."

On totta, että muut Volgan mutkan tienoilta tavattavat isälinjat ovat ilmeisesti tulleet lännestä. Mutta miksi ylipäätään pitäisi olettaa, että jokin muu isälinja kuin N3 tai R1a olisi tuonut esiuralilaisen kielen Volgalle, kun yhtä hyvin voidaan olettaa N3:n tai R1a:n jonkin myöhäisemmän ekspansion omaksuneen esiuralilaisen kielen jossain muualla ja tuoneen sen sitten Volgan mutkaan - kummassakin isälinjassa on nimittäin useita ekspansiivisia haplotyyppirykelmiä, mikä todistaa näiden isälinjojen levinneen useammassa aallossa.

Esimerkiksi välittömästi Uralin itäpuolella on läsnä vanhoja aasialaisia isälinjoja C ja Q, samoin kuin laajalevikkistä R1b:tä. Kazakeilta tavataan myös esimerkiksi isälinjoja H, J ja O, ja uiguureilta lisäksi isälinjoja D, K, L ja R (xR1). Uralin itäpuolella on siis ollut kosolti vieraita isälinjoja, joilta joukko N3:n puhujia olisi voinut omaksua uuden kielen ja levittää sen Uralin länsipuolelle. Tämä vaihtoehto on entistäkin uskottavampi nyt kun N3:n alkuperäinen ekspansiokeskus paikannetaan Pohjois-Kiinaan (Rootsi et al. 2006).

Saukkonen päättää vastineensa: "Todistustaakka lankeaa Häkkiselle. Muutoin hänen abstraktit aprikointinsa ovat turhaa spekulaatiota. Jos Häkkinen haluaa jatkaa asian käsittelyä, hänen olisi toisin sanoen kumottava argumentointiketjuni yksityiskohdat ja sekä kielellisin että geneettis-arkeologisin perustein osoitettava, että esittämäni vaihtoehdot ja päättelyni tulos eivät ole teoreettisesti todennäköisiä tai peräti lainkaan mahdollisia, vaan todennäköisempi on jokin muu selitys. Tutkimuksellista avuttomuutta puolestaan osoittaisi toteamus, että väestön geneettisen alkuperän ja kielen alkuperän suhteesta ei voi sanoa mitään."

Olen esittänyt, ettei ole mahdollista luotettavasti päätellä pelkästään yhteisten geenilinjojen perusteella, mitä kieltä jokin väestö on puhunut, tai edes sitä, onko kaksi väestöä puhunut samaa kieltä: erilaisia mahdollisuuksia on yksinkertaisesti liikaa. On muistettava, että Euraasian kielikartta on aikaisemmin, ennen nykyisten laaja-alaisten kielikuntien ekspansiota, ollut paljon värikkäämpi; siksi on epärealistista yhdistää kaikkeen pelkästään uralilaisen kielen linja vain siksi, että muut muinaiset kielet eivät ole säilyneet.

Olen myös osoittanut, että arkeologiset vaikutusaallot ovat useammin levittäneet vähäisempää kielellistä vaikutusta (lainasanoja) kuin kokonaan uutta kieltä. Näillä perusteilla Saukkosen suosima geneettis-arkeologinen menetelmä on menneisyyden kielellisen tilanteen selvittämisessä epäluotettava: todennäköisyys osua sillä oikeaan on silkan arvauksen luokkaa.

Kielten ja geenien suhteista voidaan ja pitääkin esittää näkemyksiä. Tämän on kuitenkin tapahduttava tieteellisesti uskottavalla tavalla: lähtökohdaksi on otettava se, mitä kielitieteen tulosten perusteella on saatu selville. Kun kantakielen hajoamisen aika ja paikka on saatu selville kielellisin perustein, voidaan alkaa etsiä ajan, paikan ja leviämissuunnan suhteen sopivaa geenilinjaa tai arkeologista kulttuuria. Olisi nurinkurista ja tieteellisesti epäuskottavaa toimia päinvastoin eli geneettis-arkeologisen menetelmän kautta, kielitieteen tulokset ohittaen: valita jokin satunnainen geenilinja tai kulttuuri ja nimetä se kieleltään uralilaiseksi.

Saukkosella on muutenkin erikoinen käsitys tieteellisestä argumentoinnista: hän on esittänyt, että kahden alueen geneettinen yhdenmukaisuus todistaisi myös kielellisestä yhdenmukaisuudesta (minkä olen osoittanut virheelliseksi oletukseksi) ja että uralinsukuisia kieliä olisi puhuttu laajalla alueella jo ennen kantauralin ekspansiota (mihin olen vastannut, että tällaisen oletuksen tueksi ei ole minkäänlaisia kielellisiä perusteita) - ja nyt hän väittää todistustaakan olevan minulla!

Todellisuudessahan Saukkosen tulee osoittaa 1) todisteet sille, että kahden alueen geneettinen yhdenmukaisuus sittenkin voisi todistaa kielellisestä yhdenmukaisuudesta ja että ylipäätään on mahdollista identifioida kieli geenilinjojen tai arkeologisten kulttuurien perusteella, ja 2) kielelliset todisteet sille, että uralinsukuista kieltä olisi puhuttu laajalla alueella jo ennen kantauralin ekspansiota. Toistaiseksi hän ei ole pystynyt näitä seikkoja todistamaan.

Epäluotettavalla menetelmällä saavutetaan epäluotettavia tuloksia, joten suosittelen, että Saukkonenkin siirtyisi käyttämään luotettavinta mahdollista menetelmää ja ottaisi lähtökohdaksi kielitieteen tulokset.


Häkkinen, Jaakko (2006): "Vielä Saukkoselle." Tieteessä tapahtuu 8 / 2006.

Rootsi et al. (2006): "A counter-clockwise northern route of the Y-chromosome haplogroup N from Southeast Asia towards Europe." European Journal of Human Genetics.




Takaisin pääsivulle