Pauli Saukkosen toisesta vastineesta
Jaakko Häkkinen
(31.1.2007)
Pauli Saukkonen vastasi Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 1 / 2007 vastineeseeni
(TT 8 / 2006), jossa perustelin, miksi geneettinen jatkuvuus ei vastaa kielellistä jatkuvuutta.
Saukkonen aloittaa: "Jos hän [Häkkinen] ei tarkoita minun tarkoittavan jotain niin hölmöä,
että geenilinja määrää tai predestinoi kielen, niin ajatus on täysin käsittämätön, sillä
kunkin alueen kielihän on aina periytynyt jonkin geenilinjan tai joidenkin geenilinjojen
(klaanien) kautta. Kieli ei ole voinut hypätä sinne ilman ihmisiä. Geneettinen jatkuvuus
ja kielellinen jatkuvuus vastaavat tällöin toisiaan."
Olemme yhtä mieltä siitä, että kieli ei ole voinut levitä ilman ihmisiä; siinä suhteessa
geneettinen ja kielellinen jatkuvuus tietysti vastaavat toisiaan. Se mitä minä olen
kuitenkin yrittänyt korostaa, on se seikka, että tietyn geenilinjan jatkuvuus ei voi
luotettavasti todistaa tietyn kielilinjan jatkuvuudesta. Eli vaikka kieli onkin levinnyt
tietylle alueelle jonkin geenilinjan mukana, tämän geenilinjan identifioiminen on
käytännössä arpapeliä silloin kun kielitieteen tuloksista ei saada tukea.
Saukkonen jatkaa: "Kokonaan toinen asia on taas se, mikä geenilinja tai mitkä geenilinjat
kielellisen jatkumon ovat tuoneet ja milloin ja mistä. Sitä kirjani käsittelee, ja siinä
ei ole kysymys todistamisesta vaan todennäköisyyksistä." Tämän perusteella näyttäisi siltä,
että puhumme sentään samasta asiasta: kysymys on tietyn kielilinjan yhdistämisestä tiettyyn
geenilinjaan - kuinka tämä voidaan luotettavasti tehdä?
Saukkonen jatkaa: "Häkkinen kieltää sen, että pronssikautinen vaihe "olisi ollut vain
viimeinen aalto ja että uralinsukuisia kieliä olisi puhuttu laajalla alueella jo aikaisemmin".
Vaikka tämä käsitys ei ole hänen omansa, voi tässä yhteydessä sanoa, että ei kai hän näin
ollen sentään tarkoita sitä, että Volgan mutkassa jokin ryhmä 4000 vuotta sitten päätti
tyhjästä keksiä kokonaan uuden kielikunnan, kantauralin!"
Saukkonen on ymmärtänyt oikein: en usko, että uralinsukuisia kieliä olisi puhuttu laajalla
alueella ennen kuin kantaurali vasta pronssikauden kynnyksellä lähti leviämään Volgan mutkan
tienoilta, koska sellaisesta ei ole minkäänlaisia kielellisiä todisteita. Myös sen hän on
ymmärtänyt oikein, että en sentään tarkoita sitä, että Volgan mutkassa jokin ryhmä 4 000
vuotta sitten olisi tyhjästä keksinyt kantauralin: tietysti kantaurali jatkaa esiuralilaista
kielellistä linjaa, jonka absoluuttinen alkupiste on ihmiskielen synnyn alkuhämärässä.
Saukkonen jatkaa: "Hän ei noteeraa lainkaan sitä, että valtavirta oli käynyt sinnekin
vuosituhansia yksiselitteisesti etelän ja Ylä-Volgan suunnalta." Tiedän vallan hyvin,
että arkeologisesti havaittavia kulttuurivaikutuksia on Volgan mutkaan tullut vuosituhansia
mm. etelän ja Ylä-Volgan (eli lännen) suunnalta. Kulttuurivaikutuksen suunta ei kuitenkaan
todista, että kieli olisi peräisin sieltä - muutenhan suomen kieli olisi peräisin Ruotsista,
mistä vuosituhansien ajan maahamme on tullut erittäin voimakkaita kulttuurivaikutteita. Ja
aivan kuten Ruotsin suunnasta on kulttuurivaikutusten mukana tullut runsaasti ensin
vanhempia germaanisia ja sitten nuorempia skandinaavisia lainasanoja, voidaan olettaa
etelän ja lännen suunnalta Volgan mutkaankin tulleen lainasanoja. Ja sattuukin olemaan
niin, että Volgan mutkan eteläpuolella oletetaan puhutun arjalaisia kieliä ja länsipuolella
arkaaista luoteisindoeurooppaa - molemmat kieliä, joista on jo hyvin varhaisessa vaiheessa
lainattu sanoja uralilaisiin kieliin.
Tiivistäen voidaan sanoa, että kulttuurivaikutukset ovat epäilemättä kuljettaneet myös
kielellistä ainesta - mutta toisin kuin Saukkonen näkyy ajattelevan, kyseessä ei kuitenkaan
ole automaattisesti aina uuden kielen leviäminen, vaan useimmissa tapauksissa kyseessä on
lainasanojen kulkeutuminen kielestä toiseen.
Saukkonen jatkaa:
"Volgan mutkan kansa on joka tapauksessa kuulunut vahvasti vanhaan R1a-isälinjaan (tällä
hetkellä 26-48 % miehistä) eikä vain uralilaiseen N3-isälinjaan (jossa osuus alueittain
vaihdellen on 17-31 %). Pronssikauden aikaiseen vaellukseen perustuvat vanhat teoriat
(J.R. Aspelin 1875) on jo aikaa sitten kumottu."
Kyllä, Volgan mutkassa on varmasti ollut tähän aikaan ainakin näitä kahta isälinjaa. Ja
kyllä, suuria kansainvaelluksia pidetään epäuskottavina. En vain ymmärrä, mitä tekemistä
näillä seikoilla on käsiteltävän aiheen kannalta; ilmeisesti Saukkosen mielestä nämä
lauseet todistavat jotain, mutta mitä?
Saukkonen jatkaa: "Nämä samat isälinjat ovat edustettuina sekä Fennobaltiassa (yhteensä
noin 70-prosenttisesti) että Volgan mutkan kielisukulaisilla mareilla ja mordvalaisilla
(yhteensä 43-80-prosenttisesti). Nämä geenilinjat ovat yhteistä perua, ja alueiden
suomalais-ugrilaiset kielet ovat yhteistä perua. Millä perusteella molempien alueiden
kielet olisivat näiden geenilinjojen alkuasutuksen aikaan kuuluneet aivan eri alkuperää
olevaan kielikuntaan? Mistä ja keiden muiden mukana se kielikunta olisi omaksuttu, kun
kaikki muut mahdolliset geenilinjat - ellei tulevan tutkimuksen ikäys toisin tarkenna - ovat
nuorempia?"
Molemmilla alueilla vanhat isälinjat ovat olleet R1a ja N3 ja molemmilla alueilla puhutaan
nykyään uralilaista kieltä. Mitkä ovat vaihtoehdot? 1) Kummallakin alueella on aikaisemmin
puhuttu aivan muita kieliä; 2) toisella alueella on puhuttu "aina" uralilaista kieltä ja
toisella jotain muuta kieltä; 3) kummallakin alueella on "aina" puhuttu uralilaista kieltä.
Kuinka voimme luotettavasti saada selville, mikä näistä vaihtoehdoista on oikea? Tarjolla
on joko kielitieteen tuloksiin perustuva vastaus, jota itse kannatan, ja ns.
geneettis-arkeologisen menetelmän vastaus, jota Saukkonen kannattaa. Tarkastellaanpa
jälkimmäisen luotettavuutta.
Edellä käsittelin jo sitä seikkaa, että arkeologisesti havaittavat vaikutusaallot eivät
suinkaan ole aina kuljettaneet mukanaan uutta kieltä, vaan yleisempää on yksittäisten
lainasanojen kulkeutuminen. Vastineessani (TT 8 / 2006) käsittelin jo tarkemmin sitä, miksi
geenilinjojen samuus ei todista kielellisestä samuudesta, joten toistan tässä vain
pääkohdat: 1) toisella alueella on saattanut päästä voitolle R1a-linjan ja toisella N3-linjan
kieli; 2) myös äitilinjat tulee ottaa huomioon mahdollisina kielilinjan kantajina; 3)
samankin isälinjan mukana on voinut alkuasutusta myöhemmin levitä alueelle uusi kieli.
Tähän kolmanteen kohtaan liittyykin seuraava kohta Saukkosen vastineessa:
"Sama kysymys koskee myös sitä vaihtoehtoa, että samoihin geenilinjoihin kuulunut myöhempi
väestö vasta olisi omaksunut suomalais-ugrilaisen kielen ja levittänyt sitä kaikille näille
alueille. Jossain vaiheessa vaikutteiden ketjua kielen olisi joka tapauksessa täytynyt
tulla kokonaan muita geenilinjoja edustavilta. Keitä ne olisivat? Muut varteenotettavat
geenilinjat ovat nimittäin tulleet lännestä."
On totta, että muut Volgan mutkan tienoilta tavattavat isälinjat ovat ilmeisesti tulleet
lännestä. Mutta miksi ylipäätään pitäisi olettaa, että jokin muu isälinja kuin N3 tai R1a
olisi tuonut esiuralilaisen kielen Volgalle, kun yhtä hyvin voidaan olettaa N3:n tai R1a:n
jonkin myöhäisemmän ekspansion omaksuneen esiuralilaisen kielen jossain muualla ja tuoneen sen
sitten Volgan mutkaan - kummassakin isälinjassa on nimittäin useita ekspansiivisia
haplotyyppirykelmiä, mikä todistaa näiden isälinjojen levinneen useammassa aallossa.
Esimerkiksi välittömästi Uralin itäpuolella on läsnä vanhoja aasialaisia isälinjoja C ja
Q, samoin kuin laajalevikkistä R1b:tä. Kazakeilta tavataan myös esimerkiksi isälinjoja
H, J ja O, ja uiguureilta lisäksi isälinjoja D, K, L ja R (xR1). Uralin itäpuolella on
siis ollut kosolti vieraita isälinjoja, joilta joukko N3:n puhujia olisi voinut omaksua
uuden kielen ja levittää sen Uralin länsipuolelle. Tämä vaihtoehto on entistäkin
uskottavampi nyt kun N3:n alkuperäinen ekspansiokeskus paikannetaan Pohjois-Kiinaan
(Rootsi et al. 2006).
Saukkonen päättää vastineensa: "Todistustaakka lankeaa Häkkiselle. Muutoin hänen abstraktit
aprikointinsa ovat turhaa spekulaatiota. Jos Häkkinen haluaa jatkaa asian käsittelyä,
hänen olisi toisin sanoen kumottava argumentointiketjuni yksityiskohdat ja sekä
kielellisin että geneettis-arkeologisin perustein osoitettava, että esittämäni vaihtoehdot
ja päättelyni tulos eivät ole teoreettisesti todennäköisiä tai peräti lainkaan mahdollisia,
vaan todennäköisempi on jokin muu selitys. Tutkimuksellista avuttomuutta puolestaan
osoittaisi toteamus, että väestön geneettisen alkuperän ja kielen alkuperän suhteesta ei
voi sanoa mitään."
Olen esittänyt, ettei ole mahdollista luotettavasti päätellä pelkästään yhteisten
geenilinjojen perusteella, mitä kieltä jokin väestö on puhunut, tai edes sitä, onko
kaksi väestöä puhunut samaa kieltä: erilaisia mahdollisuuksia on yksinkertaisesti liikaa.
On muistettava, että Euraasian kielikartta on aikaisemmin, ennen nykyisten laaja-alaisten
kielikuntien ekspansiota, ollut paljon värikkäämpi; siksi on epärealistista yhdistää kaikkeen
pelkästään uralilaisen kielen linja vain siksi, että muut muinaiset kielet eivät ole säilyneet.
Olen myös osoittanut, että
arkeologiset vaikutusaallot ovat useammin levittäneet vähäisempää kielellistä vaikutusta
(lainasanoja) kuin kokonaan uutta kieltä. Näillä perusteilla Saukkosen suosima
geneettis-arkeologinen menetelmä on menneisyyden kielellisen tilanteen selvittämisessä
epäluotettava: todennäköisyys osua sillä oikeaan on silkan arvauksen luokkaa.
Kielten ja geenien suhteista voidaan ja pitääkin esittää näkemyksiä. Tämän on kuitenkin
tapahduttava tieteellisesti uskottavalla tavalla: lähtökohdaksi on otettava se, mitä
kielitieteen tulosten perusteella on saatu selville. Kun kantakielen hajoamisen aika
ja paikka on saatu selville kielellisin perustein, voidaan alkaa etsiä ajan, paikan ja
leviämissuunnan suhteen sopivaa geenilinjaa tai arkeologista kulttuuria. Olisi nurinkurista
ja tieteellisesti epäuskottavaa toimia päinvastoin eli geneettis-arkeologisen menetelmän
kautta, kielitieteen tulokset ohittaen: valita jokin satunnainen geenilinja tai kulttuuri
ja nimetä se kieleltään uralilaiseksi.
Saukkosella on muutenkin erikoinen käsitys tieteellisestä argumentoinnista: hän on
esittänyt, että kahden alueen geneettinen yhdenmukaisuus todistaisi myös kielellisestä
yhdenmukaisuudesta (minkä olen osoittanut virheelliseksi oletukseksi) ja että
uralinsukuisia kieliä olisi puhuttu laajalla alueella jo ennen kantauralin ekspansiota
(mihin olen vastannut, että tällaisen oletuksen tueksi ei ole minkäänlaisia kielellisiä
perusteita) - ja nyt hän väittää todistustaakan olevan minulla!
Todellisuudessahan Saukkosen tulee osoittaa 1) todisteet sille, että kahden alueen
geneettinen yhdenmukaisuus sittenkin voisi todistaa kielellisestä yhdenmukaisuudesta
ja että ylipäätään on mahdollista identifioida kieli geenilinjojen tai arkeologisten
kulttuurien perusteella, ja 2) kielelliset todisteet sille, että uralinsukuista kieltä
olisi puhuttu laajalla alueella jo ennen kantauralin ekspansiota. Toistaiseksi hän ei
ole pystynyt näitä seikkoja todistamaan.
Epäluotettavalla menetelmällä saavutetaan epäluotettavia tuloksia, joten suosittelen,
että Saukkonenkin siirtyisi käyttämään luotettavinta mahdollista menetelmää ja ottaisi
lähtökohdaksi kielitieteen tulokset.
Häkkinen, Jaakko (2006): "Vielä Saukkoselle." Tieteessä tapahtuu 8 / 2006.
Rootsi et al. (2006): "A counter-clockwise northern route of the Y-chromosome haplogroup
N from Southeast Asia towards Europe." European Journal of Human Genetics.
Takaisin pääsivulle
|