Vendejä Pohjanmaalla?

Alkuaan Etelä-Pohjanmaalle keskittyy muutama sellainen harvinainen sukunimi, jonka alkuperä on yhdistetty vendeihin, länsislaavilaiseen kansaan joka vaikutti Itämeren etelärannalla ennen 1200-lukua: Ventä, Ventälä ja Ventelä. Näille nimille ei ole uskottavaa omaperäistä selitystä ja ne muistuttavat suuresti vendien etnonyymiä. Saman sanan variantti on siirtynyt sittemmin tarkoittamaan itäslaavien valtiota ja kieltä: Venäjä (yleistetty genetiivivartalosta), murteissa Venät, genetiivissä Venäin, Vennäen jne. < *venät : *venäden.

Tällaista nimitystä käyttävät itäslaaveista kuitenkin pelkästään itämerensuomalaiset, kun taas kaikki muut käyttävät tällaista nimitystä vain länsislaaveista. Itämerensuomalainen nimitys on siis sekin alkuaan viitannut länsislaaveihin. Edellä mainitut sukunimet viittaavat alkuperäiseen etnonyymiin *ventä, jolla on viron murteissa (ks. SKES VI : 1702) täsmällinen vastine vend : gen. vennä ’venäläinen’ (< *ventä : *vennän). Voidaan siis perustellusti olettaa, että Ventä-tyyppisten sukunimien taustalla on juuri länsislaaveihin viitannut nimitys *ventä.

Itämerensuomalaisten kontakteista länsislaaveihin on muutakin kielellistä näyttöä: on esimerkiksi perusteltu eräiden vanhojen slaavilaisten lainasanojen länsislaavilaista alkuperää sekä lainasanojen itämerensuomalaisen levikin että niiden slaavivastineiden perusteella (Bjørnflaten 2005). Kielitieteen perusteella näyttää siis uskottavalta, että Etelä-Pohjanmaalle on asettunut vendejä, joiden sukunimeksi on sitten vakiintunut itämerensuomalaisten heistä kansana käyttämä nimitys *ventä.

Geneettinen vastine

Länsislaaveilta on löytynyt heille ominainen R1a1-klusteri, jota luonnehtii arvo DYS385a,b = 10,14. Kaikissa jatkossa käsitellyissä haplotyypeissä on tämä arvo ja ne kuuluvat siis tähän nimenomaiseen klusteriin R1a1-WSL. Muissakin R1a1-haplotyypeissä saattaa olla samoja DYS-arvoja kuin jäljempänä käsiteltävissä haplotyypeissä, mutta niissä ei ole DYS385a,b = 10,14.

Länsislaavilaisen klusterin mediaanihaplotyypissä 17-10-14-13-30-25-10-11-13-14-11-10 (DYS19; 385a,b; 389I,II; 390; 391; 392; 393; 437; 438; 439) on arvo DYS19 = 17, ja tämä arvo on vallitseva R1a1-tyyppi tshekeillä, puolalaisilla ja slovakeilla. Arvoa DYS = 16 löytyy myös melko runsaasti kaikilta länsislaaveilta sekä muutama venäläläisiltä (joilla arvoa 17 ei ole lainkaan). Yhdeltä ainoalta pohjoispuolalaiselta (kasubilta) löytyy arvo DYS19 = 15 muuten samasta haplotyypistä, ja juuri tämä harvinainen haplotyyppi on mielenkiintoinen suomalaisten kannalta.

Tutkimuksen Lappalainen et al. 2008 täydennysdatan mukaan mainittua länsislaavilaista R1a1-mediaanihaplotyyppiä löytyy latvialaisilta ja liettualaisilta (17-10-14-13-30-25-10-11-13), arvolla DYS19 = 16 taas virolaisilta (16-10-14-13-30-25-10-11-13) ja arvolla DYS19 = 15 länsisuomalaisilta (15-10-14-13-30-25-10-11-13). Tämä länsisuomalainen haplotyyppi polveutuu siis tuosta harvinaisesta pohjoispuolalaisesta haplotyypistä (ollen sen kanssa identtinen 12 markkerin tarkkuudella), ja se on ehtinyt synnyttää ympärilleen pienen klusterin.

Tutkimuksen Lappalainen et al. 2006 täydennysdatasta puolestaan löytyy tämän DYS19 = 15 -klusterin tarkempi suomalainen levikki. Jo mainittua perustajahaplotyyppiä, joka siis on sama kuin harvinainen pohjoispuolalainen haplotyyppi (Lap06-236: 15-10-14-13-30-25-10-11-13), löytyy yksi kappale ruotsinkieliseltä Etelä-Pohjanmaalta, ja siitä yhden mutaatioaskeleen päässä olevia haplotyyppejä löytyy Suomesta seuraavasti:

Lap06-226: 15-10-14-13-30-26-10-11-13 (1 Pohjois-Pohjanmaalta.)
Lap06-221: 15-10-14-13-31-25-10-11-13 (1 suomenkieliseltä Etelä-Pohjanmaalta.)
Lap06-220: 15-10-14-14-30-25-10-11-13 (1 suomenkieliseltä Etelä-Pohjanmaalta.)
Lap06-213: 15-10-14-13-30-26-10-11-13 (1 suomenkieliseltä Etelä-Pohjanmaalta; tämä eroaa pohjoispohjalaisesta vain DYS388:n osalta joka tässä on jätetty pois, koska Wozniak et al. 2010 ei käytä sitä.)

Lisäksi tämän pohjalaisen länsislaavilinjan yhden mutaatioaskeleen sukulaisia löytyy myös Suomen ulkopuolelta:

Lap08-409: 15-10-14-13-29-25-10-11-13 (1 Ruotsissa ja 1 Virossa.)
Lap08-410: 15-10-14-13-30-24-10-11-13 (1 Ruotsissa.)
Lap08-412: 15-10-14-13-30-25-12-11-13 (1 Liettuassa.)

Länsislaavilaisen klusterin R1a1-WSL yhden harvinaisen sivuhaaran (DYS19 = 15) pohjalle on siis Pohjanmaalla syntynyt kokonainen pieni klusteri. On mahdotonta sanoa, polveutuvatko edellä listatut Ruotsin ja Baltian haplotyypit pohjoispuolalaisesta vaiko pohjalaisesta haplotyypistä, koska nämä ovat tällä tarkkuudella identtisiä. Taloudellisin selitys tietysti olisi, että pohjoispuolalaisia miehiä on päätynyt erikseen Baltiaan, Ruotsiin ja Pohjanmaalle.

Tämä R1a1-WSL:n 15-klusteri näyttää suunnan ja paikan osalta vastaavan täsmällisesti Ventä-tyyppisiä sukunimiä: venditkin ovat lähteneet Pohjois-Puolasta ja saapuneet Etelä-Pohjanmaalle.

Lopputulos

Kun sekä kielellisiä että geneettisiä jälkiä on vain yhdestä länsislaavilaisesta aallosta, on taloudellisinta olettaa, että vendi-peräiset sukunimet liittyvät juuri klusteriin R1a1-WSL. Ellei näin tehtäisi, jäisi täysin auki se, ketkä sitten länsislaavilaisen isälinjan olisivat Etelä-Pohjanmaalle tuoneet ja mihin geenilinjaan vendien saapuminen sitten voitaisiin yhdistää.

Myös Etelä-Pohjanmaan arkeologisesta aineistosta voisi yrittää etsiä jälkiä vendeistä, mutta käytännössähän kauppakontakteja oli moneen eri suuntaan, eikä Pohjois-Puolasta tullut vaikutus välttämättä erotu muiden suuntien vaikutuksesta mitenkään erityisen runsaana. On otettava huomioon, että koko ”pohjalais-vendiläisen” klusterin taustalla voi olla yksi ainoa mies, joka toi tuon pohjoispuolalaisen haplotyypin Etelä-Pohjanmaalle. Suomesta ei nimittäin löydy lainkaan niitä paljon yleisempiä länsislaavilaisia (R1a1-WSL jossa siis DYS385a,b = 10,14) haplotyyppejä joissa DYS19 = 16 tai 17, mikä sulkenee pois siirtokunnan mahdollisuuden ja tukee oletusta vain yksittäisestä miehestä tai pienestä joukosta keskenään lähisukuisia miehiä. Tällainen satunnainen kauppias tai muu kulkija ei välttämättä erotu millään tavoin arkeologisessa aineistossa, ellei juuri hänen hautansa olisi jostain syystä a) säilynyt, b) löytynyt ja c) tutkittu.

Ajoitus

Se, että ”pohjalais-vendiläisen” klusterin perustajahaplotyyppi esiintyy ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla (eli rannikolla) ja sen jälkeläishaplotyypit suomenkielisessä sisämaassa ja Pohjois-Pohjanmaalla, viittaa siihen suuntaan, että tämän geenilinjan saapuessa koko alue olisi ollut vielä yksikielistä. Etelä-Pohjanmaan rannikko alkoi ruotsalaistua vasta 1300-luvun tienoilla, joten geenilinja lienee tullut alueelle tätä ennen.

Vendivaikutus Pohjanmaalla edeltää todennäköisesti myös vuotta 1168, jolloin tanskalaiset kukistivat vendien pääpaikan Rügenin saarella – tai sitten venekunta vendejä pakeni juuri tätä hävitystä pohjoiseen. Vendien kukoistuskausi ajoitetaan joka tapauksessa toisen vuosituhannen taitteeseen, ja tähän vaiheeseen myös vendien pienimuotoinen liikehdintä pohjoiseen sujuvimmin sopisi. Missään tapauksessa vendien eksyminen pohjoiseen ei voi olla viikinkiaikaa (800–1050 jaa.) varhaisempi tapahtuma, koska tätä ennen Etelä-Pohjanmaalla ei vielä ollut itämerensuomalaisiakaan, eikä sukunimistön jatkuvuus selity uskottavasti muuten kuin olettamalla itämerensuomalaisten olleen alueella jo ennen vendejä.

Vendivaikutus voidaan siis suhteellisen luotettavasti ankkuroida suunnilleen toisen vuosituhannen taitteen lähivuosisatoihin.

Geeniajoituksen osalta kiinnittää huomiota, että ”pohjalais-vendiläisen” klusterin diversiteetti on melko nuorta: käytetyllä 9 markkerin tarkkuudella kaikki haplotyypit eroavat juurihaplotyypistä vain yhden mutaatioaskeleen verran. Se taas, että erilaisia jälkeläishaplotyyppejä on useita (3 EPM + 1 PPM), kertoo että haplotyyppi on kuitenkin ehtinyt osallistua väestönkasvuun. Näppituntumalta pitäisin 1 000 vuoden ikää uskottavampana kuin esimerkiksi 2 000 vuotta, vaikka mitään absoluuttista ei näillä markkeritarkkuuksilla voikaan sanoa.

Kuvaa voidaan yrittää tarkentaa ottamalla tarkasteluun koko länsislaavilainen klusteri (R1a1-WSL). Länsislaavien ekspansio ajoitetaan karkeasti ensimmäisen vuosituhannen jaa. puolivälin tienoille, ja Wozniak et al. mukaan klusterin perustajahaplotyyppi oli 16-10-14-13-30-25-10-11-13-14-11-10. Tällä haplotyypillä on runsaasti jälkeläislinjoja, joista mutaatio DYS19 = 16 > 17 on sittemmin muodostanut oman laajan klusterinsa, joka on levinnyt koko länsislaavilaiselle alueelle muttei enää venäläisille. Samoin mutaatio DYS19 = 16 > 15 on synnyttänyt oman pienen klusterinsa Pohjanmaalla. 17-klusterilla on diversiteetin syvyys kolme mutaatioaskelta, kun taas 15-klusterilla se on vain yhden mutaatioaskeleen (löytyy vain sellaisia haplotyyppejä, joissa on aina korkeintaan yhdessä locuksessa mutaatio, joka erottaa ne perustajahaplotyypistä), joten jälkimmäinen klusteri on todennäköisesti nuorempi. Tosin myös väkiluku vaikuttaa: mitä enemmän kantajia haplotyypillä on, sitä useampia mutaatioita ilmenee.

Joka tapauksessa mikään geeneissä ei sodi sitä ajoitusta vastaan, että R1a1-WSL:n leviäminen Pohjanmaalle osuu karkeasti vuoden 1000 jaa. tienoille. Näin nimistöllisellä ja geneettisellä ilmiöllä on täydellinen vastaavuus paikan ja tulosuunnan osalta ja riittävän tarkka vastaavuus ajan osalta. Lopullinen varmistus eteläpohjalaisten Ventä-, Ventälä- ja Ventelä-sukujen vendi-alkuperästä jää kuitenkin odottamaan aiheesta kiinnostuneiden yksityishenkilöiden teettämiä geenitestejä. Tämän kirjoittajaa saa informoida, mikäli joku näiden sukujen miehistä tuollaisen testin teettää.

Bjørnflaten, Jan Ivar 2005: Chronologies of the Slavicization of Northern Russia Mirrored by Slavic Loanwords in Finnic and Baltic. – The Slavicization of Russian North. Mechanism and Chronology. Slavica Helsingiensia 27. Toimittanut Juhani Nuorluoto.
http://www.helsinki.fi/venaja/nwrussia/eng/Conference/pdf/Bjornflaten.pdf

Lappalainen T, Koivumäki S, Salmela E, Huoponen K, Sistonen P, Savontaus M-L, Lahermo P. 2006: Regional differences among the Finns: A Y-chromosomal perspective. – Gene 376.

Lappalainen T, Laitinen V, Salmela E, Andersen P, Huoponen K, Savontaus M-L, Lahermo P. 2008: Migration Waves to the Baltic Sea Region. – Annals of Human Genetics 72.

SKES = Suomen kielen etymologinen sanakirja. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura 1955-1981.

Wozniak et al. 2010: Similarities and distinctions in Y chromosome gene pool of Western Slavs. – American Journal of Physical Anthropology 141.