Kalevi Wiik, rikkinäinen gramofoni
Jaakko Häkkinen, 23.7.2013
Kalevi Wiik kirjoitti äskettäin Turun Sanomiin lyhyen koosteen "Mistä ruotsalaiset ovat kotoisin". Jutun lopussa Wiik kirjoittaa:
"Vaikea kysymys koskee kieltä: mitä kieltä ruotsalaisten esi-isät ovat eri vaiheissa puhuneet. Nykyään maailmalla on yhä yleisemmin
hyväksytty runsaat kymmenen vuotta sitten esittämäni olettamukset, jotka perustuvat viime kädessä Sigmund Feistin vuonna 1932 esittämään
teoriaan Germanic substrate hypothesis. Tämän teorian mukaan Ruotsissa puhuttiin alkujaan jotakin "alkuperäisskandinaavista" kieltä,
joka ei ollut nykyruotsin sukukieli. Se oli mitä ilmeisimmin Niilojen kieli eli saamen- ja suomensukuinen."
Tässä Wiik suorastaan valehtelee. Totta tässä on ainoastaan se, että germaanisissa kielissä todella ajatellaan olevan vieras substraatti eli
alueen aikaisemmasta, sittemmin syrjäytetystä kielestä jäänyt "alakerrostuma". Näin on ajateltu jo kauan ennen Wiikiä, kuten hän itsekin toteaa.
Sen sijaan se Wiikin oma ajatus, että kyseinen substraatti olisi peräisin uralinsukuisesta kielestä, ei suinkaan ole saanut maailmalla
kannatusta – luultavasti yksikään asiasta kärryillä oleva kielitieteilijä ei ole kannattanut ajatusta sen jälkeen, kun hypoteesi osoitettiin
virheelliseksi 15 vuotta sitten. Tätä kantagermaanin paleoeurooppalaista substraattia on nimittäin kartoitettu, ja on käynyt täysin
selväksi, ettei se ole voinut olla uralilaisperäistä:
- Wiikin ehdottamat uralilaisperäiset foneettiset substraattipiirteet on osoitettu joko liian nuoriksi tai sellaisiksi, etteivät ne lainkaan
selity uralilaisen kielen pohjalta.
- Samankaltaisia foneettisia muutoksia voi tapahtua itsenäisesti eri kielissä, joten substraatin uralilaisuuden todistamiseksi pitäisi löytyä
uralilaisperäisiä lainasanoja.
- Kantagermaanin substraattisanoille ei kuitenkaan löydy vastineita uralilaisista kielistä.
- Sanoissa näkyvät fonotaktiset eli äänteiden järjestymistä koskevat säännöt ovat täysin vieraita uralilaisille kielille.
- Kantauralin ajoitus ja paikannus eivät myöskään mahdollista oletusta, että uralilaista kieltä olisi voitu puhua kivikauden Keski-Euroopassa:
kantaurali näyttää alkaneen levitä Volgan mutkan tienoilta länteen vasta pronssikauden alkaessa, noin 4 000 vuotta sitten.
Väite, että kantagermaanin substraattikieli olisi uralilainen, on siis nykytiedon valossa aivan yhtä järjetön kuin olisi väite, että sana "dgirft"
on peräisin suomen kielestä – ensinnäkään suomessa ei ole sellaista sanaa, ja toiseksi se on täydellisesti suomen kielen fonotaksin vastainen eikä
siksi voisi edes teoriassa olla peräisin suomen kielestä.
On todella täysin käsittämätöntä, ettei Wiik ole kyennyt enää viiteentoista vuoteen ottamaan jakeluun tieteellisesti perusteltuja vasta-argumentteja,
vaikka niitä on tarjottu hänelle valmiiksi pureskeltuina. Jopa alakoululaiset ymmärtävät nämä argumentit, mutta Wiik elää sulkeutuneena aivan
omaan todellisuuteensa, missä hän kuvittelee koko maailman hyväksyneen hänen kauan sitten kumotut näkemyksensä. Se hänelle toki suotakoon, mutta
jonkun holhoojan tulisi pitää huoli siitä, että jokaiseen Wiikin kirjoitukseen lisättäisiin tarkentava varoitus:
"Kirjoittaja on viime vuosituhannella ollut tiedemies, mutta nykyään hän toistelee pelkästään omia pinttyneitä uskomuksiaan täysin kykenemättömänä
tieteelliseen argumentointiin ja ajatteluun."
Entisen tiedemiehen itsensä kannalta tilanne on tietysti traaginen, mutta niin kauan kuin Wiik vetoaa kaukaisen menneisyytensä arvovaltaan ja
silloiseen professorin asemaansa esiintyen tieteellisenä asiantuntijana, velvollisuuteni on ampua alas hänen levittämänsä propagandistiset ja
vääristelevät näennäistieteelliset näkemykset. Tieteessä ei voi valita sitä näkemystä, johon haluaa uskoa, vaan tieteilijän velvollisuus on
hyväksyä ja tuoda esiin aina kulloinkin parhaiten perusteltu näkemys.
Kaikki muu on tieteen perusperiaatteiden vastaista sekä kansan harhaanjohtamista ja siksi ehdottoman tuomittavaa epäeettistä toimintaa. Edes
aivotoiminnan rappeutuminen ei ole hyväksyttävä syy tällaiselle toiminnalle.
Kalevi, lopeta valheellisen tiedon levittäminen.
Kirjallisuutta:
Häkkinen, Jaakko 2006: Uralilaisen kantakielen tutkiminen. – Tieteessä tapahtuu 1/2006, s. 52–58. http://www.tieteessatapahtuu.fi/0106/hakkinen.pdf
Häkkinen, Jaakko 2009: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 92, s. 9–56. http://www.sgr.fi/susa/92/hakkinen.pdf
Häkkinen, Jaakko 2010a: Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen (OSA 1). – Muinaistutkija 1 / 2010, s. 19–36. http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus1.pdf
Häkkinen, Jaakko 2010b: Jatkuvuusperustelut ja saamelaisen kielen leviäminen (OSA 2). – Muinaistutkija 2 / 2010. http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf
Kallio, Petri 2006: Suomen kantakielten absoluuttista kronologiaa. – Virittäjä 1/2006, s. 2–25. http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_2.pdf
Petri Kallio, Jorma Koivulehto & Asko Parpola 1997: Kantagermaanin suomalais-ugrilainen substraatti: perusteeton hypoteesi. – Tieteessä tapahtuu 8/1997. http://www.tieteessatapahtuu.fi/897/PARPOLA.pdf
Petri Kallio, Jorma Koivulehto & Asko Parpola 1998: Kantagermaanin suomalais-ugrilainen substraatti: edelleen perusteeton hypoteesi. – Tieteessä tapahtuu 3/1998.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/983/kallioym.html
Palviainen, Santeri 2001: Grimmin laki ei ole suomalais-ugrilaista substraattia – vastaus Wiikille. – Tieteessä tapahtuu 1/2001.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/983/kallioym.html
Saarikivi, Janne 2000: Kontaktilähtöinen kielenmuutos, substraatti ja substraattinimistö. – Virittäjä 2000.
Schrijver, Peter 2001: Lost languages in northern Europe. Christian Carpelan, Asko Parpola ja Petteri Koskikallio (toim.): Early Contacts between Uralic and Indo-European: Linguistic and Archaeological Considerations. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 242. Helsinki.
Tirkkonen, Jani-Matti 2012: "Lopullinen totuus pohjoiseurooppalaisten alkuperästä"? Kalevi Wiik vallankumouksellisen paradigman edustajana juuret-kiistassa. Pro gradu -tutkielma. Yleinen kielitiede, Itä-Suomen yliopisto.
http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20120723/index_en.html
Takaisin pääsivulle
|