Alkukodin etsimisen mielekkyys

Otsikossa alkukoti-sana voisi olla lainausmerkeissä, koska koti yleensä liittyy elolliseen olentoon, kuten esimerkiksi ihmiseen. Tämän sivuston aikaisempien kirjoitusten perusteella tiedämme, että eri tieteenalat tutkivat eri kohteita ja että eri kohteiden alkuperät saattavat olla eri suunnilla. Ei siis ole olemassa yhtä alkukotia, josta yhtenäinen suomalaiskansa olisi vaeltanut tuoden mukanaan suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin, vaikka reilut sata vuotta sitten näin saatettiin vielä uskoakin. Ja ikävä kyllä jotkut uskovat edelleen, runsaasta suoratiedottamisesta huolimatta. On siis tarpeen puhua kielen, kulttuuripiirteiden ja geenien alkukodeista kustakin erikseen.

Alkukodin etsimisen mielekkyys saattaa kuitenkin vaihdella tutkimuskohteen mukaan. Esimerkiksi kielellisen alkukodin etsiminen on hyvinkin mielekästä, koska kielellä on aina ainoastaan yksi alkuperä. Tämä tarkoittaa sitä, että yksilön äidinkieli X on periaatteessa aina sama kuin jommankumman tai kummankin vanhemman äidinkieli. Yksilö saattaa lainata äidinkieleensä piirteitä muista kielistä, mutta ne eivät muuta kielen identiteettiä: kyseessä on edelleen kieli X, jonka yksilö on perinyt joltain muulta kieltä X puhuneelta.

Sama koskee myös koko kieliyhteisöä: kielen X puhujat ovat perineet yhteisen kielensä yhdestä yhteisestä kielellisestä "alkukodista". Vaikka yhteisöön kuuluisi mustia, valkoisia ja vaikka vihreitä miehiä, joiden vanhemmat ovat peräisin eri puolilta maailmaa tai maailmankaikkeutta, tilanne ei muutu: jokainen kieliyhteisön jäsen puhuu samaa kieltä X, joka periytyy samasta kielellisestä alkukodista.

Esimerkiksi uralilaiset kielet (mm. suomi, viro, inarinsaame, unkari, vuorimari, itähanti ja tundranenetsi) voidaan palauttaa yhteen yhteiseen kantakieleen, kantauraliin. Yhdellä kielellä on aina yksi alkuperäinen suppea puhuma-alue, josta se tietysti saattaa ajan mittaan levitä, ja leviämisestä laajemmalle alueelle seuraa usein kielen jakautuminen. Ne jotka puhuvat kantauralin laajasta puhuma-alueesta, eivät näytä aina ymmärtäneen, että jokainen laaja-alainen kieli palautuu yhteen suppeaan puhuma-alueeseen. Suppea-alaisuus on perusedellytys sille, että yhtenäinen kieli yleensä voi syntyä.

Niinpä kaikkien uralilaiseen kielikuntaan kuuluvien kielten alkukoti on kantauralin alkuperäinen ekspansio- eli leviämiskeskus. Vaikka suomalaisen silmään hantit, mansit ja samojedit saattavat näyttää kovasti aasialaisilta, näiden kansojen kielillä on kuitenkin yhteinen alkuperä suomen kielen kanssa: uralilainen alkukoti - puhtaasti kielellinen käsite. Se taas sijoittuu todennäköisimmin jonnekin Volgan mutkan tienoille (ks. Useimmin kysytyt kysymykset, kysymys 2).

Korostan: uralilaisia kieliä puhuvat kansat eivät ole geeniperimältään erityisen läheistä sukua keskenään, mutta näiden kansojen kielet ovat sukulaiskieliä. Kielen yksijuurisuudesta johtuen on kielellisen alkukodin etsiminen hyvinkin mielekästä.

Entäs geneettinen alkukoti?

Aatami on ehta keskisuomalainen, hänen isänsä ja äitinsäkin ovat syntyneet Jyväskylässä. Mutta kun katsotaan ajassa hieman kauemmaksi taaksepäin, käykin ilmi, että Aatamin isän isä on Joensuusta; Aatamin isän isän isä on Viipurista ja isän isän äiti Vienan Karjalasta; Aatamin äidin äiti on Turusta; Aatamin äidin äidin isä on Göteborgista ja äidin äidin äidin isä Lyypekistä; Aatamin isän äidin isän isän äiti taas oli ehta venäjänkalmukki, kun taas Aatamin äidin isän äidin isän isän isä oli karkeakarvainen italialainen matruusi.

Aatamilla on siis geenejä hyvinkin eri suunnilta. Ei voida sanoa, että Aatamin geneettinen alkuperä olisi missään yhdessä geneettisessä alkukodissa.

Kun tilanne on yksilön tasollakin näin kirjava, kuinka käy yhteisötasolla? Aatamilla on tietysti paljon yhteisiä geenejä muiden jyväskyläläisten kanssa, ja myös kaikkien keskisuomalaisten, ja myös kaikkien suomalaisten, ja myös kaikkien eurooppalaisten, ja myös kaikkien maailman ihmisten kanssa (olivatpa nämä mustia, valkoisia tai vihreitä). Mutta ovatko jyväskyläläiset yhtenäinen, selvästi muista erottuva porukka, jolla olisi yksi yhteinen geneettinen alkukoti?

Eivät ole. Vaikka he kaikki olisivat Aatamin klooneja, heillä ei voisi olla yhtä yhteistä geneettistä alkukotia, koska edes yhdellä ainoalla Aatamilla ei sellaista ole. Geenien tavasta sekoittua tehokkaasti seuraa, ettei yhteisöjen geneettistä alkukotia voida määrittää. Voidaan sanoa ainoastaan, että kaikilla ihmisillä on yksi yhteinen alkukoti - koska edustamme samaa lajia.

Ei siis ole kovinkaan mielekästä etsiä yhteisöjen geneettistä alkukotia.

Mutta:

Vastaavasti voidaan verrata yksittäisten geenipiirteiden levinneisyyttä eri kansoilla. Jos yhtä ja samaa geenimutaatiota tavattaisiin vaikkapa vain kolmella kansalla, voitaisiin suhteellisen luotettavasti olettaa, että noiden kansojen välillä on ollut jonkinasteista geenivirtaa tai peräti laajempaa geneettistä sekoittumista.

Mutta heti jos halutaan selvittää, mikä on ollut yksittäisen geenipiirteen leviämissuunta, joudutaan heikoille jäille. Maalaisjärkeilyllähän voisi olettaa, että piirre on syntynyt siinä kansassa, jossa se esiintyy tiheimmässä. Näin asia ei kuitenkaan ole: geenipiirteet saattavat nimittäin kadota tai rikastua. Jokin piirre saattaa levitä suhteellisen nopeastikin väestössä, mutta se saattaa myös harveta tai kadota kokonaan. Pelkkä esiintymistiheys ei siis kerro oikeastaan mitään piirteen alkuperästä.

Ja aina kun yksittäisiä geenipiirteitä käytetään kokonaisten yhteisöjen alkuperän selvittämiseen, kyse on hyvin suuren epävarmuusluokan oletuksista - muistakaamme tapaus Aatami. Se, että jokin piirre on yleinen vaikkapa suomalaisilla ja espanjalaisilla, tarkoittaa vain, että jonkin verran geenejä on ehkä virrannut suuntaan tahi toiseen. Se ei kerro, kuinka suuri osa suomalaisten esivanhemmista on mahdollisesti tullut siltä suunnalta; vaikka geeni esiintyisi joka toisella suomalaisella, sen olisi voinut tuoda tänne yksi ainoa yksilö.

Oikeastaan toistaiseksi voidaan sanoa vain, että väestöt ovat yleensä läheisempää sukua lähempänä asuville väestöille kuin kauempana asuville väestöille. Tämä johtuu siitä, että naapurikansojen välillä on yleensä jonkinasteista tasoittavaa geenivirtaa.

Entäs isä- ja äitilinjat?

Jos seurataan isälinjaa, saadaan selville että Aatamin (kuten kovin monen muunkin nykysuomalaisen miehen) esi-isä on kotoisin idän suunnalta: samoja merkkitekijöitä tavataan mm. jakuuteilta ja burjaateilta. Toisten suomalaismiesten isälinjat taas johtavat länteen, toisten etelään. Mitä tämä merkitsee?

Ilmeisesti sitä, että isiä on tullut tänne eri suunnilta. Ja eri aikoina. Ja eri määriä. Väestöillä kun on tapana sekoittua. Ja jo Suomen ensimmäiset jääkauden jälkeiset asukkaat olivat mitä ilmeisimmin yhtä sekoittuneita kuin nykyväestötkin - olisi harhaanjohtavaa olettaa, että kansat tätä ennen olisivat jostain syystä elelleet kymmeniä tuhansia vuosia sisäsiittoisina, varoen visusti sekoittumasta naapurikansoihin.

Ei siis ole mielekästä yrittää jäljittää esimerkiksi yhtä isälinjaa, jota kaikki Suomen alkuasuttajat olisivat edustaneet: sellaista ei ole ollut, koska väestöjen sekoittumista on tapahtunut aina. Yhtenäinen isälinja voitaneen palauttaa ainoastaan ensimmäiseen kanta-Aatamiin, nykytiedon valossa jonnekin Itä-Afrikkaan yli sadantuhannen vuoden takaiseen menneisyyteen. Tämä isälinja koskee koko ihmiskuntaa.

Yhteenveto

Geneettisen alkukodin jäljittäminen ei ole mielekästä: yhden yksilön geenit levittäytyvät sitä laajemmalle mitä kauemmas ajassa taaksepäin mennään, kohdatakseen vasta nykyihmisen syntyvaiheessa, Afrikassa yli 100 000 vuotta sitten. Yhdellä yksilöllä voi olla vaikka kuinka monta geneettistä "alkuperää", jotka kaikki palautuvat varhaiseen nykyihmiseen.

Yhteisö koostuu sadoista tai tuhansista yksilöistä, joten yhteisön geneettisen alkukodin jäljittäminen on vielä paljon mielettömämpää. Kansat eivät vaeltele sisäsiittoisina paketteina paikasta toiseen vältellen vieraita geenejä, vaan naapurikansat muistuttavat geneettisesti toisiaan enemmän kuin kauempana asuvia. Mitä kauemmin naapuruus on jatkunut, sitä enemmän on todennäköisesti myös yhteisiä geenejä.