Perusteettomia oletuksia

...siitä, kuinka kauas menneisyyteen kielentutkimuksen keinot yltävät

Mikäli oletetaan uralilaisen kielikunnan synnyn palautuvan noin vanhoihin aikoihin - sen sijaan että perinteisemmin oletettaisiin kantauralia puhutun noin 6 000 vuotta sitten - joudutaan pohtimaan uudestaan koko ihmiskielen alkuperää.

Jos nimittäin kielitieteen nykykielistä havaitsemat yhtäläisyydet periytyisivät 20 000 vuoden takaa, pitäisi luonnollisesti myös oletetun kantauralin sukulaiskielet pystyä tunnistamaan vastaavan ajan takaa. Künnap siis olettaa Kielitieteen työulottuvuuden huimasti suuremmaksi kuin perinteisemmät fennougristit.

Jos oletetusta tuonaikaisesta kantauralista alkanut 20 000 vuoden kehitys ei olisi hämärtänyt kielten välistä sukulaisuutta, pitäisi teoriassa olla mahdollista löytää myös kantauralin sisarkielet, jotka palautuvat sen kanssa yhteiseen kantakieleen jälleen 20 000 vuoden taakse, eli tästä hetkestä lukien 40 000 vuoden taakse - olettaen että kantauralin rekonstruktio muistuttaa suuresti todellista muinaista kantauralia.

Kuitenkin nykyihmisen leviäminen Eurooppaan ja Aasian pohjoispuoliskolle ajoitetaan juuri samaisten 40 000 vuoden takaiseksi tapahtumaksi. Künnapin näkemystä seuraten pitäisi siis olla mahdollista löytää Kielitieteen keinoin kaikkien Euroopan ja kaikkien Aasian kielikuntien (samoin kuin niistä polveutuvien intiaanikielikuntien) yhteinen kantakieli. Uralilaisen, indoeurooppalaisen, kaukasialaisten, jeniseiläisen, turkkilaisen, mongolilaisen, tunguusilaisen, tshukotkalaisen, kamtshadaalilaisen, eskimo-aleuttilaisen, athapaskalaisen, algonkinilaisen ja niin edelleen. Kaikkien näiden kantamuotojen sukulaisuus kantauraliin pitäisi olla selvästi nähtävissä.

Näin ei kuitenkaan ole. Uralilaiselle kielikunnalle ei ole löydetty sukulaisia, ei myöskään indoeurooppalaiselle. Jopa oletettu altailainen yhteys on todistettu pitkään jatkuneista kontakteista johtuvaksi samankaltaisuudeksi - ei siis ole olemassa altailaista kielikuntaa, jonka muodostaisivat turkkilaiset, mongolilaiset ja tunguusilaiset kieliryhmät. Luonnollisesti myöskään ural-altailainen kielikunta ei ole näin ollen mahdollinen.

Jo se seikka, että edes kaikkia intiaanikielikuntia ei voida palauttaa yhteiseen kantakieleen, riittää osoittamaan, että Künnap on aliarvioinut kielen yleisen muutosnopeuden. Nimittäin perinteisesti ajatellaan intiaanien asuttaneen Amerikan vasta huomattavan myöhään, joskus viimeistään 12 000 vuotta sitten. Tämä aika riittää siis yleisesti ottaen hämärtämään kielikuntien välisen sukulaisuuden. Yhden kielikunnan muodostavien kielten sukulaisuus voidaan vastaavasti palauttaa karkeasti noin 6 000 vuoden taakse. Perinteinen näkemys kielitieteen työulottuvuudesta on siis vankemmalla pohjalla kuin Künnapin esittämä.

On kuitenkin teoriassa hyvin todennäköistä, että kaikki nykyisin puhuttavat ihmiskielet - tai ainakin kaikki Saharan pohjoispuoliset ja Afrikan ulkopuoliset kielet - ovat peräisin yhdestä ja samasta kantakielestä. Tätä ei kuitenkaan voida osoittaa vertailevan kielentutkimuksen keinoin: 40 000 - 120 000 vuotta on riittänyt hämärtämään täysin kielten väliset sukulaisuussuhteet. Alkusukulaisuus on siis täysin teoreettinen ja järkeilyyn perustuva - sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen kielentutkimuksen kanssa. Kaikki yritykset todistaa tämä sukulaisuus kielentutkimuksen menetelmin ovat osoittautuneet hedelmättömiksi.

...siitä, kuinka kielestä tehdään johtopäätöksiä aivan muiden tieteiden kuin kielentutkimuksen perusteella

Näin nämä tutkijat ovat päätyneet epätieteellisistä lähtökohdista kannattamaan näkemystä, että kantauralia olisi puhuttu Ukrainan refugiossa jääkauden maksimin aikaan noin 20 000 vuotta sitten. Vastaavasti Iberian (Espanjan) refugiossa he olettavat puhutun tuohon aikaan baskilaista kieltä.

Baskin kielen kohdalla tilannetta mutkistaa lisäksi se, ettei ole syytä olettaa sitä puhutun Iberiassa vielä 20 000 vuotta sitten - baskien nimittäin oletetaan tulleen vasta noin 11 000 vuotta sitten Atlantikselta (Azelien-Tardenoisien väestö). On sangen erikoista, etteivät mainitsemani tutkijat ole ottaneet tätä huomioon, sillä Atlantiksen geologinen olemassaolleisuus on jopa paljon vakuuttavammin ja tieteellisemmin perusteltu kuin esimerkiksi oletus siitä, että 20 000 vuotta sitten Ukrainan refugiossa olisi puhuttu kantauralia (ks. esim. Muck, Otto 1985: Atlantis; Spence, Lewis 1995: Atlantis).

Suosittu vaihtoehto on myös olettaa baskien tulleen Iberiaan vasta mesoliittisella kivikaudella (eli alle 10 000 vuotta sitten) Pohjois-Afrikasta.

(Tarkennettakoon vielä selvyydeksi, että nuo Atlantis-viittaukset edustavat sitä, mitä suuressa maailmassa kutsutaan jonkinlaiseksi "huumoriksi". Epähauskan ja käsittämättömän vitsailuyritykseni ei kuitenkaan pidä antaa hämätä: Atlantis-tutkijat sentään vetoavat geologian tuloksiin tutkiessaan geologian piiriin kuuluvia ilmiöitä - seikka josta Wiikin ja kumppaneiden olisi syytä ottaa mallia.)